Jaettaessa tietoa eri organisaatioiden välillä joudutaan tasapainoilemaan tietosuojan ja toisaalta tiedon laadun ja sen jakamisen tehokkuuden välillä. Tunnistetietojen anonymisointiin on kehitetty useita erilaisia teknisiä keinoja. Valitettavasti monet niistä ovat murrettavissa etenkin, jos samalla halutaan säilyttää tiedon käyttöarvo esimerkiksi analysoinnin osalta. Osa tavoista taas on kehityksen alkutaipaleella eikä ole käytännössä järkevästi käytettävissä.
Tässä raportissa tarkastellaan sekä teknisiä että muita keinoja järjestää tiedonvaihtoa siten, että tiedon käyttöarvo ei kärsi liiaksi. Tarkastelussa käydään läpi keskeisimmät aiheeseen liittyvät tieteelliset tutkimukset, anonymisointiin tarjolla olevat työkalut sekä tärkeänä osana tietosuojaan liittyvää lainsäädäntöä. Erityisesti tarkastellaan tietoverkkojen tunnisteita tietoturvatyöhön liittyen mutta periaatteet ovat sovellettavissa muillekin aloille.
Anonymisointi on yksi työkalu tietosuojaperiaatteen toteuttamiseksi ja usein joudutaan tekemään kompromissejä tiedon käyttöarvon kanssa. Tämä ei kuitenkaan ole nollasummapeli tai joko-tai vaan monissa tapauksissa tietosuojaa pystytään parantamaan ilman tiedon arvon olennaista heikentymistä. Päätös anonymisoinnista, käytettävästä menetelmästä ja tietojen jakamisesta tulee tehdä harkiten sekä dokumentoida perusteet tehdylle valinnalle.
Anonymisoinnin kehittäminen ja hyvien käytäntöjen luominen edellyttää yhteistyötä niin tietosuojasta vastaavien, tietoa tuottavien että tietoja hyödyntävien kesken. Hyvää tietosuojaa ei voi olla ilman hyvää tietoturvaa.